---

---

 

Kuulin kerran sanattomaksi jättävän tarinan. Niin jäi sanattomaksi myös se heppu, jolta kaveri oli pyytänyt ajatuksia firman strategiaa koskeneesta esityksestään. Ennen totaalista mykistymistään heppu oli todennut vain, että ei jaa viisauttaan, koska ei hänelle siitä makseta.

Aha, ei makseta vai? Koska ei ole, mitä, pomo?

Toisen kerran tunsin suun kuivuvan, kun koutsasin kaveria juttelemaan ns. isosta kuvasta työpaikan ihmisten kanssa. "Juu, ei - kato sit ne vaan Juttelee siitä ja jää nää Hommat tekemättä."

Siis, mitkä hommat? Ne, joita tehdään entiseen tapaan, vanhoilla tavoitteilla, kun uutta suuntaa tai tekemisen tapaa ei ole porukalla keskusteltu?

Jäätävä oli myös se kollega, joka ihmetteli, miksei viisari värähdä strategisissa mittareissa. Oli kuulemma mittarit viestitty porukalle. "Ootteko te jutellu, sopiiko ihmisten työskentelytavat tavoitteiden saavuttamiseen?" "No on näistä puhuttu, jos joku muuta väittää niin se Pelaa vaan Aikaa!"

Pelaa aikaa? Miltä? Siltä ettei pääse saavuttamaan tavoitteita ja ansaitsemaan tulospalkkiota.

Mutta palataan takaisin sinne ihmisten pariin, tutkimattomalle alueelle, jossa harkkarit uurastavat ja luovat uransa alkua. Miltä maailma näyttää sieltä käsin? Itse sitä tietysti toivoisi, että yhtiön strategia on piirtynyt firman dnahan niin visusti, että kaikki harkkarin pöydälle lankeava tavara on jo kertaalleen käynyt läpi arjen Kaizenin ja kaikkinensa on juuri sitä asiakkaalle ihan välttämätöntä.

"En mä kyllä yhtään tiedä, mihin tää firma on menossa. Ketkä on avainasiakkaita? Mitä noi tuolla toisella osastolla tekee ja miksi?" Jatkettiin siinä juttelua ja kaveri kertoi, että tekee nyt näitä hommia sen aikaa, kun se sopii omaan elämäntilanteeseen mutta hakee sit syksyllä uusia hommia.

Ai, tietysti hakee, kun se on harkkari? No, miltä itsestä tuntuu juuri nyt? Ai, niin joo, nyt on työmarkkinat kireet ja asuntolaina ja pitäis työsuhdeauto sit vaihtaa. Kyllä sitä voi vähän sumusemmassakin säässä vetää, kun hiljentää vauhtia ja laittaa kaiun päälle, että pohjakosketuksilta vältytään. Mutta kun sumu hälvenee? Kumpi voittaa, kaipuu kotisatamaan vai viekoittelevat vierassataman valot? En usko, että heität ankkurin pohjaan ja jäät siihen lillumaan, kun pitäis kattella siihen teidän mökkirantaan sitä uutta terassia.

Kaizen on japania ja tarkoittaa hyvää muutosta. Lean-maailmassa kyse on tapahtumasta, jossa tiimi kokoontuu yhteen, pilkkoo prosessin pieniksi paloiksi ja rakentaa sen yhdessä paremmaksi. Tuntemissani työyhteisöissä tapahtumat kutsuu kokoon se, joka on viimeksi lean-oppia saanut, pomo, greenbelt, blackbelt, lean-valmennettu työyhteisölähettiläs.

Ok, ne liinit on niitä varten, joilla on siihen aikaa. Työt ei odota. Ne pitää tehdä. Meidän pomolle pitäis jonkun varmaan puhua liinistä niin se lähtis sinne kurssille töitä haittaamasta. Saatais olla rauhassa, helkkari, sais kerrankin päätä pinnan päälle.

Mitä, jos työpaikkasi toimintatapaan kuuluisi se, että joka hetki miettisit asiakasta ja työtäsi osana yrityksesi liiketoimintaa. Great Place to Workissa vuosikaudet ylivoimaisesti sijoittuneen Vincitin keulahahmo Mikko Kuitunen sanoo: "Meillä ei voi olla yhtään tyytymätöntä asiakasta." Ja kehtaavat tehdä vielä hyvää tulosta ja näyttää niillä olevan siellä hävyttömän kivaakin. LähiTapiolan eläinvahinkoja käsittelevät asiantuntijat ovat näkyneet mukavasti talven aikana sosiaalisessa mediassa. Joku oli lähettänyt Pollen omistajalle suklaalevyn siksi aikaa kunnes koipi paranee ja pääsee taas kuluttamaan kalorit kaviouralla. Kivasti muuten leviävät nuo positiiviset, yllättävät tarinat medioissa.

Niin, hyvähän niiden on. Niillä on sellaset pomot, jotka ymmärtää tollasten hommien päälle. Mutta meillä on pomona tuo karstainen jarruvaijeri. Jota ei oo muuten työpaikalla näkynyt, kun Saariselällä on vielä latuja. Painetaan nyt näitä hommia vaan, ettei tuu sanomista.

Minä väitän, että strategista johtamista voi ja pitää tehdä alhaalta ylöspäin organisaatiossa. Itse asiassa, koko hierarkinen näkökulma on ihan höhlä mutta käytän sitä kuvaamaan useassa organisaatiossa vallalla olevaa johtamiskäsitystä. Oma johtamiskäsitykseni on enemmän solumainen. Organisaatiossa on horisontaalisesti asiakkaalle sykkiviä soluja. Strategia on sydän, joka saa veren kiertämään soluissa. Uutta luova aineenvaihdunta. Pomo huolehtii hyvää tekevästä hyrinästä. Tarpeen mukaa huolehtii, että virtaus kiertää oikeaan suuntaan ja oikealla nopeudella. Jos arki jossain solussa ei suju, kellä tahansa on oikeus liputtaa ongelmasta ja saada se yhdessä ratkaistua. Kysyä pomolta suuntaa ja kollegalta ajatuksia. Jonain päivänä se on oma idea, joka sai suman murtumaan toisena päivänä toisen. Dynamiittia ei tartte käyttää kivettymien aukaisuun, kun niitä ei ehdi tulla.

Joo, ja kyllä se onnistuu myös siellä, missä oli pomona se hiihtävä jarruvaijeri. Just siksi, että se ei ole siellä paikalla säätämässä ja sotkemassa. Näytä mulle se pomo tai omistaja, joka ei ole kiinnostunut kasvusta, tuloksesta ja tyytyväisistä asiakkaista. Sitä nimittäin on tulossa, kun kaikki tekee sitä, mistä niille maksetaan. Nimittäin parhaansa. Ja plussana tulee hyvä mieli.

---

Tämän jutun kuvituksena on kuva Keukenhofin puistosta. Tulppaani näkyy siinä päätä pidempänä kavereitaan. Sille on tullut idea ja se saa siksi enemmän auringon valoa. Ja huomiota. Eikä ympärilläolevien kasvu siitä yhtään häiriinny. Eikä puutarhuri suuttunut.