Maailma on täynnä hyviä aiheita. Niin paljon sanottavaa, kokemuksia jaettavaksi. Olen kohdannut itseäni viisaampia.Innostunut. Piirtänyt ajatuksia rakkaaseen muistikirjaani. Olen saanut arjesta virikkeitä. Tosi hyviä itseasiassa. Mutta:
1. Kun tarvitaan kahvila, missä kirjoittaa
2. Kun pitäis olla jotain syvällistä sanottavaa
3. Kun juttu on kirjoitettava heti valmiiksi ja siihen menee (oikeesti) kolme tuntia
4. Kun elämä, migreeni, bänditreeni, työnjälkeiskooma... (valitse itse)

    Mitäpä jos kirjoittaisin vain hauskan jutun

Eräs lokakuinen perjantai-ilta ajattelin: "Mitä jos mä kirjoittaisin vaan hauskan jutun". Hymyilin itselleni lämpimän hyväksyvästi. Ja tein muistiinpanot siitäkin aikomuksesta.
Mikä ongelma tässä nyt on? Mitä väliä sillä on, jos kirjoittaminen ei mahdu elämään? Itse huomaan seuraavat asiat omassa elämässäni: 
1. En saa jäsenneltyä ajatuksiani ja paljon hyvää jää kokeilematta
2. Tuntuu jotenkin tukkoiselta. Ihan kuin olisi ummetus. Ei jaksa oikein miettiä mitään uuttakaan, kun vanhaakin on koneistoa kuormittamassa.
3. Kynnys kirjoittamisen aloittamiseen kasvaa koko ajan. Onko tämä nyt sitten sitä "valkoisen ruudun pelkoa"?

    Tuuli, kuvaile miten juttusi syntyvät

Ei saakeli, nyt on aika leanata kirjoitusprosessi! Aloitan menemällä kävelylle suoraan tuotantoalueelle. Luotan siihen, että Gemba Walk tuo esille parhaat kehitysideat. Menen aivan eturintamaan luovassa prosessissani. Etsin hukkaa ja kehittämisen mahdollisuuksia. Teen havaintoja ja teen kysymyksiä tuotannon henkilöille.
"Tuuli, kuvaile miten juttusi syntyvät." (Tuulin kasvoilta on luettavissa omahyväistä hymyä.) "Käyn läpi loppuun saakka hiotun, timanttisen bloginkirjoitusrutiinini. Aamulla kahvilaan. Kuppi kahvia eteen ja varmistus, että seuraavakin kuppi on maksettu (ei keskeydy prosessi kassajonoon). Perä penkkiin. Tabletti auki. Näppisyhteys. Pari muistiinpanoa pupuvihkoon ja antaa soittaa. Kuulkaa niin ne jutut kirjoitetaan!" 

    Tuuli, miten monta juttua olet kirjoittanut aloitettuasi päivätyöt?

"Miten elämäsi on muuttunut blogin kirjoittamisen aikana?" "No ei juurikaan. Itse asiassa elämäni on nyt blogin kirjoittamiselle oikein suotuisa. Aloitin uudessa työpaikassa ja monet asiat ratkeavat oivallisesti, kun niitä työstää kirjoittamalla. Puhumattakaan niistä jalostavista keskusteluista, joita kirjoitusten pohjalta voi käydä."
"Kuulostaa hienolta. Kuinka monta juttua olet kirjoittanut aloitettuasi kokopäiväisen työnteon." (Tuuli ei enää hymyile niin valoisasti. Katse on väistelevä. Ääneen alkaa tulla ns. selityksen makua.) "No ainakin kaksi. Tai, ehkä yhden."
Asiantuntijasta riippuen Lean tunnistaa kahdeksaa erityyppistä hukkaa:
1. Virheet
2. Ylituotanto
3. Odotus
4. Oman tai toisten osaamisen jättäminen käyttämättä
5. Kuljetus
6. Varasto
7.  Liike
8. Päällekäisyys

    Ainakaan virheistä tämä kirjoitusprosessi ei kärsi

Gemba Walk kirjoitusprosessini parissa toi minulle seuraavat havainnot. Virheistä blogini eivät kärsi. Ne ovat omia ajatuksiani ja itsekritiikkini ei pakota minua kirjoittamaan tekstejäni monta kertaa uudestaan. Ylituotannosta en kärsi. Valmiit jutut eivät pääse vanhenemaan julkaisemista odottaessa. Ylimääräisiä liikkeitäkään kirjoittamiseen en tuhraa. Mitä nyt sen, että Vuodatus-alusta ei täysin tue iPadin teknologiaa ja kannettavassa näppärissä on patterit vähissä. Välillä joudun näpäyttelemään ruutua, että saan seuraavan kirjaimen piirtymään ruudulle. Yhtäkaikki, kirjoitusprosessini on vahvasti standardoitu eikä kärsi päällekäisyyksistä.

    Oivallus: karsi turha pois - tulee valmista

Mutta inspiraatio kirjoittamiseen Odottaa aina jotain. Yhtäjaksoista muutamaa tuntia kalenterissa. Inspiraatiota. Sitä valintaa parhaasta mahdollisesta seuraavasta aiheesta. Varasto hyvistä ideoista kasvaa pupuvihkon sivuilla. Mindmappeja pursuilee kohta käsilaukun pohjalle kaikesta kirjoittamatta olevasta. Niin monta osaavaa ihmistä olen tavannut ja olen jättänyt Jakamatta Yhteisen Oivalluksen. Kun kirjoittaakseni minun olisi otettava ne ratkaisevat askeleet kohti kahvilaa. Kuljettaa kirjoitusprosessini kohti kaiken ratkaisevaa luovuuden tyyssijaa.   

Uutta alustaa en blogilleni hommaa toistaiseksi. Täältä minut löytävät ne, jotka (kiitos teille) minua täällä seuraavat. Näppikseen haen uudet patterit ensi tilassa. Mutta kirjoitan nyt rohkeasti sen, minkä lokakuisena iltana päätin. Sen kevyen jutun. Laitan pädin ikkunapenkille. Näppiksen (patterit vaihtamatta) syliini. Pupuvihkon ideoineen rauhoittavasti näkökenttään. Kahvin toi anoppi ja sitä saa lisää keittämällä. 

Gemba Walk kannatti. Tuotannon väki on sitoutuneempi parempaan laatuun, kun pääsi itse tunnistamaan karstat kirjoituskoneessa. Ne räjäytettiin yhdessä pois.

 

---

Tämän jutun kirjoittamiseen tarvittiin kolme kuukautta valmistautumista. Ennen kirjoittamista nautin kupin itsekeittettyä kahvia. Kirjoittamiseen meni lopulta puolitoista tuntia tehokasta aikaa, joka tietysti hämmentää. Miten voi loppuun hiottua prosessia tehostaa puolellatoista tunnilla?